perjantai 30. toukokuuta 2008

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna

24.-30.5. Väkevä kertomus satojen vuosien takaa - pohjoisen Annasta, äpärästä, josta kasvaa parantaja ja yrttien asiantuntija. Ämmi, vanha lapinnoita, lupaa nuorelle Annalle elämän kymmenen onnea.

Kymmenen on sinulla onnea edessäsi, enemmän kuin useammilla muilla. Jokaisen onnen eteen joudut tekemään paljon työtä mutta jokainen onni kantaa sinua pitkään. Ensimmäisen onnen avaimet annan minä sinulle ja se on tiedon onni. Metsän lääkkeistä ja yrteistä kerron sinulle kaiken minkä tiedän, ja koko elämäsi sinä kartutat lisää itse tätä tiedon onnea. Toisen onnesi saat kun täytät viisitoista. Se on koparakintuilla asteleva onni omistamisesta ja lisii koko ikäsi aina elämäsi viimeiseen päivään asti. Kolmas on kaipauksen onni ja sen minä saan sinulle antaa. Kaipauksen onni on kipeää laatua, se itkettää ja puristaa sydäntä, mutta silti se on onni. Vain sellainen, joka on saanut kokea suuria, voi kaivaten muistella. Siinä on onnistasi kolme ensimmäistä ja kaikki ne saat ennen kuin kotoasi lähdet. Uudessa pirtissäsi on luvassa monta tuskaa ja monta huolta, mutta siellä kohtaat pian seuraavan onnesi, sen neljännen. Se on naisen onnista suurin ja suloisin, ja sama onni kohtaa sinut moneen kertaan elämäsi aikana. Viides onni on arkinen, kuudennen saat vasta kovan koulun käytyäsi. Seitsemännestä saat nauttia vain muutaman hetken, mutta kahdeksas on yllätys, jota et osaisi tulevaksi aavistaa. Se muuttuu yhdeksänneksi onneksi kun unohdat menneet katkeruudet. Vain viimeinen on enää jäljellä. Se on lyhyt laatuaan mutta sitä kestävämpi ja kaivatumpi. Löydät sen vasta elämäsi viimeisenä päivänä.

Niin lukija saatellaan Annan matkaan, kokonaista ihmiselämää kokemaan. Erityisesti ihastuin kirjan kauniiseen kieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti